tiistai 25. marraskuuta 2014

Tiltun kuulumisia

Eilen Tiltu kävi eläinlääkärissä tutkittavana. Vaihtoehtoina olivat välikorvantulehdus, kilpirauhasen vajaatoiminta, aivokasvain tai vestibulaarisyndrooma. Korvista ei löytynyt mitään hälyyttävää. Tosin Tiltu pisti dramaattisesti vastaan korvien tutkimuksissa vaikka toimenpide on kivuton sekä verinäytteen otossa. Verikokeet kuitenkin otettiin ja niistä tarkistettiin munuaisarvot ja tulehdusarvot: munuaiset olivat kunnossa, mutta valkosolut viittasivat mahdollisesti tulehdukseen eli välikorvan tulehdusta ei voitu sulkea pois. Kilpirauhasen vajaatoiminnan poissulkemiseksi verinäytteet lähetettiin eteenpäin ja tieto niistä tulee muutaman päivän sisällä. Mahdolliseen välikorvantulehdukseen Tiltu sai kolmen viikon antibioottikuurin. Jos tilanne ei asetu lääkekuurilla, jatketaan tutkimuksia röngenillä/magneettikuvilla. Jos sieltä ei löydy mitään, jää diagnoosiksi vestibulaarisyndrooma. 

Tällä hetkellä Tiltu kallistuu liikkeelle lähdettäessä oikealle ja pää on myös hiukan vinossa samaan suuntaa, liikkeelle lähdettäessä Tiltu saattaa myös kompuroida, mutta perjantain kaltaista dramaattista takapään pettämistä ei ole tapahtunut. Pahoinvointia ei tunnu olevan ja ruoka maistuu ja häntä heiluu. Jospa tämä tästä. Mutta jos oireet vain pahenevat, pitää miettiä, mikä Tiltun elämänlaadun kannalta paras ratkaisu. 
Tiltu

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Viivy vielä vierelläin

Perjantain vastaisena yönä heräsin Tiltun liikehtimiseen sängyssä. Tiltu yritti pystyyn, mutta sitä huimasi ja se hoiperteli. Käytin sen ulkona ja se rauhottui nukkumaaan. Seuraavana aamuna se oli oma itsensä ja kävi normaalin lenkin. Kun tulin töistä kotiin, kuulin jo ovella Tiltun "tervetulolaulun", jonka se päästää, kun tulen kotiin. Järkytyksekseni se hoiperteli vastaan ja takapää petti alta. Tästä huolimatta se nousi pystyyn ja yritti laukata käytävässä ja hypätä minua vastaa, jolloin takapää petti taas. Otin sen syliin, jossa se iloisena ja onnellisena nuoli kasvojani. Olin aika kauhuissani! Edellisyötä lukuunottamatta mitään ennusmerkkejä kunnon romahtamisesta ja takapään pettämisestä ei ollut! Tiltu on ollut pirteä ja reipas ja liikkunut hyvin! Viikko sitten oltiin jopa rallytoko-kurssilla!

Hetken päästä päästin sen sylistä pois, jolloin se hoiperteli selvästi oikealle edelleen ylettömän onnellisena häntää heiluttaen. Kipuja sillä siis ei ainakaan ollut. Hoipertelu rauhottui hetken päästä. Soitin pari puhelua ja syyksi oireisiin epäiltiin vestibulaarisyndroomaa eli vanhoilla koirilla esiintyvää tasapainohäiriötä, joka yleensä meneen ohi itsestään. Syndrooma aiheuttaa tasapainohäiriön lisäksi pahoinvointia, mutta ei aiheuta kipua. Maanantaina käydään vielä eläinlääkärissä. 

Viikonlopun aikana tasapaino on heittänyt lähinnä makuulta noustessa ja liikkeelle lähdettäessä sekä, jos Tiltu on puistellut turkkiaan, mutta ei kuitenkaa niin paljon, että se olisi kaatunut. Ruoka maistuu, potilas on pirteä ja Tiltulla on selvästi tylsää, kun on päässyt vain tarpeilleen lähimetsikköön. Iltapäivän pissatusretkellä se yritti jopa spurttailla. Toivotaan, että diagnoosi on vestibulaarisyndrooma eikä mitään sen vakavampaan! Vielä en olisi vielä valmis hyvästeihin. 
Tiltu

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Leikin hurmaa

Repo on leikkinyt innoissaan puolivuotiaan kelpiepojan Tikon (Didaktic's Joyride) kanssa.
Poseerausyrityksiä:
Repo & Tiko
Tiko & Repo
On hiiviskelty:
Repo
Tiko
Ja oltu hippasilla
Ja on ennenkaikkia painittu:
Äly ja väläys

Treeniä & herneitä

Tällä viikolla Repo on harjoitellut kaukojen vaihtoja kevyet hernepussit etukäpälien päällä. Tämän lisäksi siihen on liitetty etupalkka pöydällä, pitämässä ajatus etenpäin. Homman idea alkaa valjeta Revolle. Myös Råtta on tehnyt kaukoja hernepussit takajalkojen päällä. Råtalle taas homman idis ei ole niinkään selvä, teputtaa voi, vaikka käpälän päällä on hernepussit. Ei paljon hetkauta.
Repo
Eilen koko lauma kävi hallilla treenailemassa, samoin tänä aamuna. Tänään vireen säätely oli selvästi hankalampaa, piipauksia tuli useammassa kohdassa, mutta lopulta saatiin taas pilli hiljaiseksi. Lyhyt pisalenkki ei riittänyt alle eli ensi kerralla pitää käydä ensin pitkä metsälenkki alle! Oma moka siis.

Kauan eläköön uusi kuningatar!

Meidän laumassa valta on vaihtumassa. Hänen korkeutensa universumin valtiatar Råtta on menettämässä otettaan vallan kahvasta. Valtaa on anastamassa sisarentytär Repo, joka on alkanut puolustamaan Tiltua Råtan näppäisyiltä. Iän myötä Tiltun kuulo on huonontunut ja samoin hoksottimet ovat heikentyneet, eikä se aina huomaa Råttaa ja sen varoituksia. Jos Repo kuulee Råtan ärähtävän, se ryntää Tiltun avuksi ja pakottaa haukkumalla Råtan pois Tiltun luota. Repo jopa ennakoi tietyt tilanteen esim. lenkille lähdön, jolloin Råtta voi karkotta muita läheltään ahtaassa eteisessä ja asettuu jo asemiin Tltun turvaksi. Yhden kerran rauhanturvaaminen on mennyt yhteenotoksi, jolloin Repo kiepautti Råtan pienellä vaivalla alleen. Råtta on näpsijä, muttei tappelija, eikä se hae tappelua, vaan on tottunut hallitsemaan katseella, olemuksellaan ja nopeilla näpäytyksillä. Repo on tullut myös Mollin tueksi ja eilen lenkillä se karkotti Råtan pois leikkikaverinsa luota, jolle Råtta antoi (kylläkin ihan oikeutetusti ja hillitysti) palautetta törmäämisestä. Repoa Råtta ei ole uskaltanut näpsiä aikoihin.
Repo